— Tunnemme nyt toistemme mielenlaadun; on hyvä, että ensi myrsky on ohitse. Toivokaamme että jo seuraava päivä on koittava valoisana ja rauhallisena, kuten aina on laita myrskyn ja pimeyden jälkeen.
Hän antoi neidolle lämpimän katseen, johonka tämä vain hyvin välinpitämättömästi vastasi ja jätti sitten tytön jälleen yksikseen ajatuksineen ja mietteineen.
V.
— Oletpa uuttera työssä, näen mä, virkkoi Poutu, muuan hämäläisten päälliköistä Fuchsille, joka metsän pimeimpään sopukkaan kyhätyssä peräti yksinkertaisessa pajapahasessa taoskeli ja teroitti nuolenkärkeä, jolla hän aikoi surmata kilpailijansa Sverker-päällikön.
— Se onkin hetikohta valmis ja minä vakuutan, että se on tekevä tehtävänsä. Näin sanoen Fuchs tarttui nuolen varteen ja sinkosi sen läheistä puuta kohti. Vinkuen nuoli halkaisi ilmaa ja uppoutui syvälle puun runkoon. — Luulenpa, että se kelpaa, vai mitä arvelet? hän kysyi ällistyneeltä hämäläiseltä.
— Sinä olet jo ennemmin harjoittanut asesepän ammattia ja kykenet kilpailemaan parasten miestemme kanssa.
— Erehdytpä, ystäväni. Mutta hyvän asian puolesta taistellessa kaikki esteet suistuvat maahan, ymmärrätkö? Vielä muuan seikka, Poutu. Saxbyssä luullakseni parhaillaan juodaan ja mässätään. Arvelen, ettei olisi haitaksi aikeillemme, jos liittyisimme joukkueesen. Juopuneen miehen suusta näet voi aina saada kuulla jotakin uutta. Mutta kuulehan, olin peräti unhoittaa, oletko nähnyt linnavouti Halfdania?
— En.
— Mutta minä olen hieman puhellut hänen kanssaan. Hän on sitä mieltä, että aikeemme nyt ovat onnistuvat, sillä Sverker on niin täydellisesti rakkaushurmeensa vallassa, ettei hän muista mitään muuta. Kuulin myös, ettei tyttö vielä ole antanut vähääkään lähennellä itseään.
— Tao siis raudan kuumana ollessa.