Näin sanoen hän jätti Fuchsin ja palasi paikalleen "Sturmin" peräkannelle.
III.
Sverker nousi vuoteeltaan väsyneenä levottoman yön jälkeen, nähtyään kirjavia unia. Jätettyään makuukammionsa hän käski kutsua luoksensa tähystäjän, joka myös hetikohta saapui.
— Mitä on sinulla kerrottavaa? hän kysyi tältä.
— Niin, herra, sota ja verileikki on varmaan syttyvä näillä seuduilla. Aamun sarastaessa näimme laivaston täysin purjein kiitävän ulapalla ohitsemme. Se on nyt ankkuroinut Porvoonjoen suulle.
— Laivasto, sanot, näitkö mitään muuta?
— Kyllä, herra, kullatuista keuloista voin päättää, että alukset ovat tulleet lännestä päin.
— Hyvä, virkkoi Sverker. Viesteistäsi näen, että kuninkaani Erikin kiertokäskyllä on ollut toivottu vaikutus ja että nyt vihdoinkin saamme Ruotsin valtakunnasta kauvan toivomaamme avustusta pakanallisten naapuriemme ja vihollistemme alituisten juonien kukistamiseksi. Mutta kuulehan, etkö nähnyt mitään muuta?
— En, herra.
— No niin, palaa paikallesi ja ole valmis kertomaan minulle uusia tietoja, kun sinua kutsun.