— Jumalalle kiitos! rakas Cacamboni, nyt olen pelastanut suuresta vaarasta nuo molemmat tyttöraukat, ja jos olenkin tehnyt synnin tappaessani inkvisiittorin ja jesuiitan, niin olen sen nyt sovittanut pelastaessani näiden molempain tyttöjen hengen. Ja kuka tietää, ehkä he hyvinkin ovat korkeasäätyisiä neitejä, jossa tapauksessa tämä seikkailu on meille suureksi ansioksi tässä maassa.
Hän aikoi jatkaa, mutta samassa tyrehtyivät häneltä sanat, kun hän näki, miten nuo molemmat tytöt hellästi syleilivät apinoita vuodattaen katkeria kyyneliä niiden kuolleiden ruumiiden ääressä ja täyttäen ilman tuskaisilla valitushuudoillaan.
— En todellakaan odottanut heiltä niin suurta sielun jaloutta, sanoi hän vihdoin Cacambolle. Mutta tämä vastasi:
— Olettepa te nyt asettaneet kauniisti asianne, rakas isäntäni! Te olette tappanut noiden neitien rakastajat!
— Heidän rakastajansa! Olisiko se mahdollista! Sinä teet pilkkaa minusta, Cacambo! Et ikinä voi uskotella minulle mitään senkaltaista!
— Rakas isäntäni, vastasi Cacambo, aina te hämmästytte kaikesta. Mitä ihmettä siinä nyt on, että on sellaisiakin maita, joissa apinat saavuttavat naisten suosion. Nehän ovat sentään neljännes-osa-ihmisiä, aivan niinkuin minä olen neljännes-osa-espanjalainen.
— Ah, nyt minä muistankin, sanoi Candide, mestari Panglossilta kuulleeni, että muinais-ajalla sellaisia asioita todellakin olisi tapahtunut ja että näistä ristisiitoksista olisi syntynyt olentoja sellaisia kuin aigipanit, faunit ja satyyrit, joita useat antiikin suurista henkilöistä kertovat nähneensäkin. Mutta minä luulin aina näitä kertomuksia pelkiksi taruiksi.
— Nyt mahtanette kuitenkin olla vakuutettu niiden todenmukaisuudesta. Ja näette nyt itse, miten henkilöt, joilla ei ole korkeampaa kasvatusta, niitä käytännössä toteuttavat. Ainoa, mitä minä muuten pelkään, on se, että nämä naiset vielä voivat tehdä meille jonkun ilkeän kepposen.
Nämä hyvin perustellut mietteet saivat aikaan sen, että Candide ja Cacambo lähtivät pois niittyvierulta ja painuivat metsään. He söivät sitten yhdessä illallista ja sitten kun molemmat yhdestä pitäin olivat kyllältään sadatelleet Portugalin inkvisiittoria, Buenos-Ayreksen kuvernööriä, ja paroonia, vaipuivat he syvään uneen sammalmättäälle.
Kun he heräsivät, tunsivat he, etteivät he ollenkaan voineet liikuttaa jäseniään. Tämä johtui siitä, että yön aikana Pitkäkorvat, maan asukkaat, joille nuo molemmat naiset olivat ilmiantaneet heidät, olivat sitoneet heidät käsistään ja jaloistaan tukevasti kiinni niiniköysillä. Heidän ympärillään oli noin viisikymmentä aivan alastonta Pitkäkorvaa, jotka kaikki olivat asestetut nuolilla, nuijilla ja kivikirveillä. Toiset heistä keittivät vettä suuressa kattilassa, toiset laittoivat käyttökuntoon paistin vartaita ja kaikki huusivat täyttä kurkkua: