Candide ei vain väsynyt haastattelemaan tätä kunnon vanhusta. Hän tahtoi myöskin tietää, kuinka ihmiset rukoilivat Jumalaa Eldoradossa.
Me emme rukoile häntä ollenkaan, sanoi tuo hyvä ja kunnian-arvoinen tietoviisas, meillä ei ole mitään häneltä pyydettävää, sillä hän on antanut meille kaikki, mitä tarvitsemmekin. Me ainoastaan ylistämme häntä lakkaamatta.
Candide tuli nyt hyvin uteliaaksi näkemään, millaisia tämän maan papit olivat ja hän pyysi Cacambon kysymään, missä he olivat.
Tuo hyvä vanhus hymyili.
— Ystäväiseni, sanoi hän, me olemme kaikki pappeja; kuningas ja kaikki heimoruhtinaat laulavat joka aamu juhlallisesti ylistyshymnejä ja viisi tai kuusi tuhatta sävelniekkaa on heitä säestämässä.
— Mitä, eikö teillä ole ollenkaan munkkeja, jotka opettavat, väittelevät, hallitsevat, punovat juonia ja polttavat roviolla kaikki ne, jotka eivät ole samaa mielipidettä kuin he itse.
— Mutta silloinhan meidän täytyisi olla hulluja, sanoi vanhus. Me olemme täällä kaikki samaa mielipidettä emmekä ymmärrä, mitä tarkoitatte munkeilla.
Candide oli kaikesta kuulemastaan yhtä hurmaantunut ja sanoi itselleen
— Onpa tämä kokonaan toista kuin Westfalissa ja hra paroonin linnassa, ja jos ystävämme Pangloss olisi nähnyt Eldoradon, ei hän enää olisi väittänyt, että Thunder-ten-Tronckhin linna oli parasta mitä maailmassa oli. Täytyy ensin matkustaa ja nähdä maailmaa, se on varma se!
Tämän pitkän keskustelun jälkeen antoi tuo ystävällinen vanhus valjastaa kuusi jäärää vaunujen eteen ja antoi molempien matkailijoiden käytettäväksi kaksitoista palvelijaa, joiden tuli ohjata heidät hoviin.