— Olen sadan seitsemänkymmenen kahden vuoden vanha ja Perun kummalliset mullistukset tulin tietämään isävainajaltani, joka oli silloin kuninkaan tallimestarina, ja joka omin silmin oli nähnyt ne. Tämä valtakunta, jossa me nyt asumme, on Inka-kansan muinainen isänmaa, josta se varomattomasti kyllä lähti liikkeelle valloittaakseen erään toisen maanpaikan, jossa espanjalaiset myöhemmin heidät perinpohjin tuhosivat.
Ne heimopäälliköt, jotka olivat jääneet isänmaahansa, olivat sensijaan viisaampia. He sääsivät kansan suostumuksella sellaisen lain, ettei kukaan maan asukkaista enää saisi mennä valtakunnan rajojen ulkopuolelle. Tästä johtuu se viattomuuden ja onnellisuuden tila, missä nykyään elämme. Espanjalaisilla on kyllä ollut hämärä aavistus tästä maasta ja he ovat nimittäneet sitä Eldoradoksi. Ja eräs englantilainen ritari Raleigh oli kerran noin sata vuotta sitten meitä sangen lähelläkin, mutta kun ylipääsemättömät vuoret ja kuilut ympäröivät meitä joka puolelta, olemme tähän asti saaneet olla rauhassa noilta Europan ryöstönhimoisilta kansoilta, joilla on aivan käsittämätön, raivokas himo meidän maamme kiviin ja soraan ja jotka päästäkseen siitä porosta osallisiksi tappaisivat varmasti meidät kaikki viimeiseen mieheen.
Keskustelu oli pitkä, se kosketteli maan valtiomuotoa, tapoja, naisia, yleisiä näytelmiä ja taiteita. Lopuksi Candide, jolla aina oli suuri taipumus metafysiikkaan, käski Cacambon kysyä, oliko tässä maassa jonkinlaista uskontoa.
Vanhus punastui hieman.
— Kuinka voitte epäilläkään sitä, sanoi hän. Emmehän toki ole niin kiittämättömiä!
Cacambo kysyi nöyrästi, mikä Eldoradon uskonto siis oli?
Puna kohosi uudestaan vanhuksen poskille.
— Voiko olla kahta uskontoa? sanoi hän. Meillä on tietenkin sama uskonto kuin kaikilla muillakin ihmisillä. Me palvelemme Jumalaa aamusta iltaan.
— Palveletteko siis ainoastaan yhtä Jumalaa? kysyi Cacambo, joka edelleenkin tulkitsi Candiden tiedonjanoista epäilyä?
— Luonnollisesti, vastasi vanhus, koska niitä ei ole kahta eikä kolmea eikä neljää. Mutta täytyypä minun myöntää, että teidän maanosanne ihmiset tekevät kovin omituisia kysymyksiä.