— Minä en luule siitä asiasta yhtään mitään, sanoi Martin, enkä yleensä kallista korvaani sellaisille hourailuille enemmän kuin niillekään, mitä meille nykyaikana syötetään.
— Mutta mitä tarkoitusta varten on siis maailma oikeastaan luotu? kysyi Candide.
— Raivostuttaakseen meitä, vastasi Martin.
— Eikö teistä ole hyvin ihmeellistä, jatkoi Candide, tuo mitä kerroin Pitkäkorvien maasta, tarkoitan noiden molempien tyttöjen rakkautta apinoihin?
— Ei ollenkaan, sanoi Martin. Mitä ihmeellistä siinä olisi, minä olen nähnyt maailmassa niin paljon merkillisempiäkin asioita.
— Luuletteko siis, kysyi Candide, että ihmiset aina ovat tappaneet toisiaan samoin kuin he nyt tekevät, että he aina ovat olleet yhtä valheellisia, petollisia, kavaloita, kiittämättömiä, rosvoilevia, epäluotettavia, heikkoja, halpamaisia, kateellisia, persoja, juoppoja, saitoja, kunnianhimoisia, verenhimoisia, panettelevia, irstailevia, sokean kiihkomielisiä, tekopyhiä ja tyhmiä?
— Luuletteko te, kysyi Martin, että kyyhkyshaukat aina ovat syöneet kyyhkysiä, kun ovat saaneet niitä kynsiinsä?
— Epäilemättä, sanoi Candide.
— No, niin, sanoi Martin, jos kyyhkyshaukoilla aina on ollut sama luonne, miksi siis ihmiset olisivat vaihtaneet omaansa?
— Oh, sanoi Candide, onpa siinä eroa sentään, sillä ihmisen vapaa tahto…