KOLMASKOLMATTA LUKU.
Candide ja Martin saapuvat Englannin rannikolle ja mitä he siellä näkevät.
— Voi Pangloss, Pangloss! Voi Martin, Martin! Voi sinä minun rakas Kunigundani! Mitä onkaan tämä maailma! puhkesi Candide puhumaan hollantilaisella laivalla.
— Se on jotakin hyvin järjetöntä ja inhoittavaa, vastasi Martin.
— Tehän tunnette Englannin, ovatko ihmiset siellä yhtä hulluja kuin
Ranskassakin?
— Heidän hulluutensa on taas toista lajia, vastasi Martin. Tehän tiedätte, että nämä kaksi kansakuntaa käyvät paraikaa keskenään sotaa muutamasta vaivaisesta tynnyrinalasta lunta Canadan rajalla ja että ne tähän kunniakkaaseen sotaan kuluttavat enemmän rahaa kuin mitä koko Canada maksaa. Kummassako maassa taaskin on enemmän hulluinhuoneeseen pantavia ihmisiä, sitä en voi täsmälleen ratkaista niillä pienillä tietovaroilla, mitä minulla on käytettävissäni; sen vain tiedän, että ihmiset tässä maassa, johon nyt tulemme, ovat hyvin raskasmielisiä.
Heidän näin keskustellessaan laski laiva Portsmouthin satamaan. Rannalla oli suuri joukko ihmisiä, jotka kaikki silmiä rävähyttämättä tuijottivat erääseen sotalaivaan, jonka kannella eräs lihavahko mies makasi polvillaan silmät sidottuna. [Englantilainen amiraali Byng. Hänet ammuttiin v. 1757 muka senvuoksi, että hän edellisenä vuonna sodassa ranskalaisia vastaan olisi osoittanut laimeutta ja puuttuvaa rohkeutta. Itse asiassa uhrasi hallitus hänet voidakseen itse säilyttää asemansa. Voltaire ei tuntenut häntä henkilökohtaisesti, mutta oli koettanut auttaa häntä.] Neljä sotilasta, jotka seisoivat hänen edessään, ampuivat kukin kolme laukausta hänen päähänsä mitä rauhallisimmalla ilmeellä maailmassa. Senjälkeen hajosi väkijoukko erinomaisen tyytyväisen näköisenä.
— Mitä tämä kaikki merkitsee? kysyi Candide, ja mikä saatanallinen voima täten riivaa ihmisiä kaikkialla?
Hän kysyi sitten, kuka tuo paksu mies oli, joka juuri oli tapettu niin suurilla juhlallisuuksilla.
— Hän on eräs amiraali, vastattiin hänelle.