— No nyt ainakin on teidän myönnettävä, että tuo mies on onnellisin kaikista kuolevaisista, sillä hän on kaiken yläpuolella.
— Ettekö te siis nähnyt, että hän oli vain kaikkeen kyllästynyt! Ja jo Platon sanoi aikoinaan, että parhaat vatsat eivät suinkaan olleet ne, jotka eivät ottaneet vastaan mitään ravintoa.
— Mutta, sanoi Candide, eikö kuitenkin ole hauskaa osata arvostella kaikkea ja havaita vikoja sielläkin, missä muut ihmiset luulevat näkevänsä pelkkää kauneutta?
— Tarkoitatte siis, että ihmiselle tuottaa iloa olla tuntematta mistään iloa!
— Kaikesta päättäen ei maailmassa siis ole ketään muuta onnellista kuin minä sinä päivänä, jolloin jälleen näen neiti Kunigundan.
— Se on hyvin toivottavaa, sanoi Martin.
Mutta päivät ja viikot vierivät edelleen eikä vain Cacamboa tullut.
Ja Candide oli niin murheensa vallassa, ettei hän edes huomannut sitä, että Paquette ja veli Giroflée eivät olleet käyneet edes kiittämässä häntä.
KUUDESKOLMATTA LUKU.
Kuinka Candide ja Martin illastivat kuuden muukalaisen seurassa ja keitä nämä olivat.