— Mielipiteeni maailman menosta on aina ollut sama ja muuttumaton, vastasi Pangloss, sillä minähän olen filosofi eikä minun sovi peruuttaa mielipiteitäni. Eikä Leibnitz saata sitäpaitsi mitenkään olla väärässä, eikä voi olla mitään sen kauniimpaa asiaa kuin maailman ennakolta määrätty sopusointuisuus, kaikkeus ja atoomit.
YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU.
Kuinka Candide jälleen löysi Kunigundan ja muorin.
Sillä välin kun Candide, parooni, Pangloss, Martin ja Cacambo näin kertoilivat toisilleen seikkailujaan ja keskustelivat maailman menon järjellisyydestä tai ei-järjellisyydestä, väitellen syistä ja seurauksista, henkisestä ja aineellisesta pahasta, vapaudesta ja välttämättömyydestä ja niistä lohdutuksen mahdollisuuksista, joita turkkilaisten kaleeriin kytketyllä ihmisellä on käytettävänään, joutui matka ja he saapuivat Propontiksen rannalle, transsylvanialaisen ruhtinaan asunnolle.
Ensimäiset olennot, jotka he täällä näkivät, olivat juuri Kunigunda ja muori, jotka levittelivät pyyheitä nuoralle kuivamaan.
Tämä näky saattoi paroonin kalpenemaan. Itse Candidekin, tuo hellä rakastaja, peräytyi vaistomaisen kauhun valtaamana kolme askelta taaksepäin nähdessään kauniin Kunigundan seisovan siinä edessään ahavan ruskettamana, punareunaisin silmin, kuivunein rinnoin, ryppyisin poskin, karkein ja sierettynein käsivarsin, mutta kohteliaisuudesta hän kuitenkin sitten astui lähemmäksi. Kunigunda syleili Candidea ja veljeään. Muorikin sai tervehdyssyleilyn. Candide osti molemmat vapaiksi.
Lähellä oli pieni vuokratalo; muori ehdotti, että Candide tyytyisi ensi aluksi siihen, siksi aikaa, kunnes seurueen asiat saataisiin paremmin järjestetyiksi.
Kunigunda ei tiennyt, että hän oli tullut rumaksi, sillä kukaan ei ollut sitä hänelle ilmoittanut. Hän muistutti Candidea lupauksistaan niin tiukassa äänilajissa, että tuo hyvä Candide ei tohtinut panna vastaan. Hän teki senvuoksi paroonille tiettäväksi, että hän aikoi naida hänen sisarensa.
— Sellainen halpamaisuus hänen puoleltaan ja sellainen hävyttömyys teidän puoleltanne ei tule ikipäivinä kysymykseenkään. Tällaista häväistystä en mitenkään voi ottaa edesvastuulleni; eiväthän sisareni lapset silloin pääsisi edes Saksan aatelisiin luostarikouluihin. Ei, sisareni ei milloinkaan saa mennä naimisiin muun kuin jonkun keisarikunnan paroonin kanssa.
Kunigunda heittäytyi hänen jalkoihinsa ja huuhteli niitä kyynelillään, mutta hän pysyi järkähtämättömänä.