Naapuristossa asui eräs hyvin kuuluisa dervishi, jota pidettiin
Turkin parhaimpana filosofina. He lähtivät kysymään neuvoa häneltä.
Pangloss johti puhetta ja sanoi hänelle:
— Mestari, me tulemme kysymään sinulta, minkätähden niin ihmeellinen eläin kuin ihminen on luotu.
— Mitä sinä sillä tiedolla teet, sanoi hänelle dervishi, mitä se sinuun kuuluu?
— Mutta, pyhä isä, sanoi Candide, on kuitenkin niin hirvittävästi paljon pahaa maan päällä.
— Entä sitten, sanoi dervishi, jos on pahaa ja hyvää? Kun Hänen Korkeutensa suvaitsee lähettää jonkun laivan Egyptiin, mitä välittää hän siitä, onko laivarotilla hyvä tai paha olla.
— Mitä siis tehdä? kysyi Pangloss.
— Vaieta, sanoi dervishi.
— Minä luulin kuitenkin, sanoi Pangloss, että minulla olisi ilo vähän keskustella kanssanne syistä ja seurauksista, parhaasta kaikista mahdollisista maailmoista, pahan alkuperästä, sielun olemuksesta ja edeltäpäin säädetystä sopusointuisuudesta.
Nämä sanat kuullessaan dervishi sulki oven hänen nenänsä edestä.