Tsaarin kanssa ei voitu tehdä rauhaa luovuttamatta hänelle suurta osaa Itämeren itä- ja pohjoispuolella olevista maakunnista, mutta Görtz esitti kuninkaan harkittavaksi, kuinka hän, luovuttamalla nuo maakunnat, jotka jo olivat tsaarin hallussa ja joita ei voitaisi enää ottaa takaisin, voisi saada kunnian asettaa jälleen Stanislauksen Puolan ja Jaakko II:n pojan Englannin valtaistuimelle sekä palauttaa Holsteinin herttuan maahansa.
Kaarle, jota nämä suuret aatteet mairittelivat, vaikkapa hän ei liioin luottanutkaan niiden menestymiseen, antoi ministerilleen avoimet valtuudet. Görtz matkusti Ruotsista, mukanaan valtakirja, joka valtuutti hänet rajoituksitta kaikkiin neuvotteluihin ja nimitti hänet täysinvaltuutetuksi asiamieheksi kaikkien niiden ruhtinasten luo, joiden kanssa hän arveli tarpeelliseksi neuvotella. Ensiksi hän otti selvää Moskovan hovin aikeista, käyttämällä apunaan erästä skotlantilaista, nimeltä Areskins [oikeammin Erskine, Robert. — Suom. muist.], joka oli tsaarin ensimäinen henkilääkäri ja pretendentin puolueen kannattaja, kuten melkein kaikki sellaiset skotlantilaiset, jotka eivät eläneet Lontoon hovin suosiosta.
Mainittu lääkäri osasi painostaa ruhtinas Menshikoville tämän suunnitelman tärkeyttä ja suuruutta kaikella siihen kiintyneen ihmisen innokkuudella. Ruhtinas Menshikovia asia miellytti; tsaari antoi sille hyväksymisensä. Sensijaan että olisi noussut Ruotsissa maihin, kuten oli sopinut liittolaistensa kanssa, tsaari antoi joukkojensa talvehtia Mecklenburgissa, saapuipa itsekin sinne, muka tyynnyttämään riitaisuuksia, joita oli syntynyt Mecklenburgin herttuan ja samaisen maan aateliston kesken, mutta itse asiassa toteuttamaan lempiaiettansa saada itselleen Saksassa ruhtinaskunnan; hän näet toivoi saavansa Mecklenburgin herttuan myömään hallitsijavaltansa.
Liittolaisia moinen menettely suututti. He näet eivät lainkaan halunneet niin pelottavaa naapuria, joka, saatuaan kerran haltuunsa Saksan maita, voisi jonakin kauniina päivänä valituttaa itsensä sen keisariksi ja masentaa sen ruhtinaat. Mitä enemmän he olivat suutuksissaan, sitä enemmän parooni Görtzin suuri suunnitelma läheni toteutumistaan. Sillävälin hän neuvotteli kaikkien liittoutuneiden ruhtinasten kanssa, voidakseen paremmin peittää salaisen vehkeilynsä. Myöskin tsaari piti vireillä heidän kaikkien toiveita. Kaarle XII oli samaan aikaan Norjassa lankonsa Hessenin prinssin kanssa 20,000 miehen etunenässä. Mainittua maata oli puolustamassa vain 11,000 tanskalaista, jakaantuneina useaan osastoon, jotka kuningas ja Hessenin prinssi tuhosivat.
Kaarle samosi Kristianian, Norjan kuningaskunnan pääkaupungin, edustalle saakka. Onni alkoi jälleen muuttua hänelle suopeaksi tällä maailman kulmalla. Mutta kuningas ei koskaan pitänyt tarpeeksi huolta sotaväkensä muonituksesta. Tanskalainen armeija ja laivasto lähenivät puolustamaan Norjaa; Kaarle, ollen elintarpeiden puutteessa peräytyi Ruotsiin odottamaan tulosta ministerinsä laajoista suunnitelmista.
Tämä työ vaati syvää salaperäisyyttä ja suunnattomia alkuvalmisteluja, molemmat seikkoja, jotka huonosti soveltuivat toisiinsa. Görtz etsi Aasian meriltä saakka apua, joka, niin vastenmieliseltä kuin se näyttikin, olisi sentään ollut varsin hyödyllinen Skotlantiin aiottua maihinnousua varten ja joka ainakin olisi tuonut Ruotsiin rahaa, miehiä ja laivoja.
Kauan aikaa sitten olivat näet kaikkien kansain merirosvot, mutta erityisesti englantilaiset, tehneet keskenään liiton ja häirinneet Euroopan ja Amerikan meriä. Vainottuina säälittä kaikkialla he olivat vetäytyneet Afrikan itäpuolella olevan suuren Madagaskarin saaren rannikolle. Ne olivat epätoivoon joutuneita ihmisiä, melkein kaikki tunnettuja teoista, joilta puuttui vain oikeudellisuutta ollakseen sankarillisia. He etsivät nyt ruhtinasta, joka olisi ottanut heidät suojelukseensa; mutta kansainväliset lait sulkivat heiltä koko maailman satamat.
Saatuaan tietää Kaarle XII:n palanneen Ruotsiin he toivoivat, että tämä sodanhaluinen ja sotaan pakoitettu ruhtinas, jolta puuttui laivasto ja sotamiehet, tekisi heidän kanssaan suotuisan sopimuksen. Niinpä he lähettivätkin hänen luoksensa valtuutettunsa, joka saapui Eurooppaan eräässä hollantilaisessa laivassa ja joka ehdotti parooni Görtzille, että heille suotaisiin pääsy Göteborgin satamaan, jonne he tarjoutuivat saapumaan kuudellakymmenellä rikkauksin lastatulla laivalla.
Parooni sai kuninkaan suostumaan ehdotukseen; niinpä seuraavana vuonna lähetettiinkin kaksi ruotsalaista aatelismiestä, Cronström ja Mendal, lopullisesti päättämään asiasta noiden Madagaskarin merirosvojen kanssa. Sittemmin löysi Görtz säädyllisemmän ja vaikutusvaltaisemman auttajan kardinaali Alberonista, mahtavasta nerosta, joka on hallinnut Espanjaa kylliksi kauan kunniansa hyväksi, mutta liian vähän aikaa tämän valtion suuruuden hyväksi.
Alberoni liittyi innokkaasti suunnitelmaan, jonka mukaan Jaakko II:n poika oli asetettava Englannin valtaistuimelle. Koska hän kuitenkin vasta äskettäin oli päässyt ministeristöön, ja koska hänen oli ensin saatettava Espanja entiselleen, ennenkuin voi ajatella muiden kuningaskuntain mullistamista, niin näytti siltä, ettei hän vielä useaan vuoteen voisi ryhtyä tähän suureen työhön. Mutta vähemmässä kuin kahdessa vuodessa nähtiin, kuinka hän muutti Espanjan uuteen muotoon, antoi sille jälleen sen arvovallan Euroopassa, saattoi, kuten väitetään, turkkilaiset käymään Saksan keisarin kimppuun ja yritti samaan aikaan temmata Ranskan hallituksen Orléansin herttualta ja Suurbritannian kruunun kuningas Yrjöltä. Niin vaarallinen voi olla yksi ainoa mies, kun hän hallitsee rajattomalla vallalla mahtavaa valtiota ja hänellä on tarpeeksi rohkeutta ja hengensuuruutta!