[36] Pietari Suuren ensimäisen puolison nimi oli oikeastaan Eudoksia Fedorovna Lapuhin.
[37] Uusinten tutkimusten mukaan Katariinan ratkaiseva osuus Pruthin luona on myöhempää keksintöä ja nähtävästi vain Katariinan ylistämiseksi sepitetty juttu. Samoin ei näytä olevan mitään varmaa perää lahjusten käytössä suurvisiirin voittamiseksi.
[38] Tämä päiväys ei enemmän kuin aikaisempikaan käy oikein yhteen hedshran ajanlaskun kanssa, joka alkaa vuodesta 622 j.Kr.s. Vuosiluku on sen mukaan liian suuri. Oikea vuosiluku on 1124. Hedshra laskee kuuvuosien mukaan, jotka ovat lyhyempiä kuin aurinkovuodet. Mahdollisesti ransk. tekstissä on painovirhe.
[39] Sanaleikki: Major sum, olen majuri; mutta major merkitsee latinassa myös "suurempi" ja maximus "suurin". Hospodari tahtoi sillä osoittaa, että oli tuntenut vieraan kuninkaaksi.
[40] Oikeammin koko nimeltä Sten Arvidsson Natt och Dag, kenraaliajutantti.
[41] Bringin mukaan kuningas Benderin kalabaliikin jälkeen todella oli ruumiillisesti niin heikontunut, että tarvitsi lepoa. Hänellä oli kuumekohtauksia, ja Benderin rytäkässä saamansa säärivamman johdosta hän ei voinut seisoa, vaan hänen täytyi olla makuulla. Ehkäpä sairaus, kuviteltu tai todellinen, oli myös varokeinona, koska huhuiltiin, että turkkilaiset aikoivat muka siirtää kuninkaan joko Vähään-Aasiaan tai Kreikan saaristoon, mihin siirtoon Kaarlella ei tietysti ollut vähääkään halua.
[42] Tämä tapahtui Tönningenissä, johon Stenbock armeijoineen saarrettiin, keväällä 1713. — Muuten väittää Bring, ettei Stenbockin armeija, jolla hän oli saavuttanut Helsingborgin ja Gadebuschin voitot, suinkaan ollut pelkkää huonosti varustettua ja vähän harjoitettua nostoväkeä, vaan siinä oli alussa 50 % ratsuväestä ja 30 % jalkaväestä vanhoja harjaantuneita rykmenttejä, joita siihen saakka oli säästetty. Armeijaan kuuluva nostoväkikin oli jo sotilaallisesti järjestettyä ja jossakin määrin harjoitettua, miehiä paraassa iässä. Varustukset sensijaan olivat puutteelliset.
[43] Aluksi seurasi Kaarlea, joka kulki kapteeni Pietari Friskin nimellä, kaksi toveria: kenraaliajutantti G. Fr. von Rosen ("kapteeni Johan Palm") ja everstiluutnantti O. Fr. Düring ("kapteeni Erik von Ungern"), Rosen jäi pian jälkeen ja Kaarle jatkoi matkaansa vain Düringin kera.
[44] Nämä luvut tuntuvat liioitelluilta. Ihan varmoja tietoja tosin ei liene Ruotsin menetyksistä Kaarlen sodissa, mutta noin valtaviin määriin ne tuskin nousivat, jos lisäksi otetaan lukuun kaatuneet ja muuten kuolleet. Bringin mukaan tekivät Ruotsin sotavoimat Kaarlen sotaretkien alkuvuosina noin 100,000 miestä, joista Ukrainan retken jälkeen oli aseissa enää noin 60,000 miestä. Kaatuneiden, kuolleiden ja vangiksi joutuneiden sijat oli tietysti, mikäli mahdollista, täytetty uusilla miehillä. Kaikkiaan arvelee Bring joutuneen Venäjälle vankeuteen ruotsalaisia sotilaita koko sodan aikana ehkä noin 30,000.
[45] Görtzin diplomaattinen toiminta ja Kaarlen osuus siinä on vieläkin, tärkeiden asiakirjain puutteessa, monin kohdin hämärä. Useat tutkijat ovat erinäisissä seikoissa toista mieltä kuin Voltaire, mutta pääasiassa lienee Voltairen esitys jotakuinkin oikea.