"Te kaikki, niin monta kuin teitä onkin, olette perin tietämättömiä", huudahti kreikkalainen. "Ettekö te siis tiedä, että kaaos on kaiken alku ja että vain muoto ja aine yhdessä ovat antaneet maailmalle sen nykyisen tilan?"
Kreikkalainen puhui pitkälti, kunnes hänet vihdoin keskeytti kelttiläinen, joka muiden kinastellessa oli juonut runsaasti ja nyt luuli itsensä viisaammaksi kuin kaikki muut yhteensä. Kiroten hän vakuutti, että vain Teutath ja tammi-misteli olivat mainitsemisen arvoisia; että hänellä aina oli misteliä taskussaan; että hänen esi-isänsä skyyttalaiset olivat ainoat kelpo miehet, joita koskaan oli ollut maailmassa; että he tosin joskus olivat syöneet ihmisiä, mutta että se ei suinkaan estänyt pitämästä hänen kansaansa mitä suurimmassa arvossa; ja että hän loppujen lopuksi, jos joku rohkenisi puhua pahaa Teutathista, opettaisi tälle ihmistapoja.
Riita alkoi käydä kiivaaksi, ja Setok pelkäsi jo hetkeä, jolloin pöydässä veri vuotaisi. Silloin nousi vihdoin Zadig, joka koko kiistelyn ajan oli pysynyt ääneti. Hän kääntyi ensiksi kelttiläiseen, joka näytti raivoisimmalta. Hän myönsi hänen olleen oikeassa ja pyysi häneltä tammi-misteliä. Hän kehui kreikkalaisen kaunopuheisuutta ja tyynnytti siten vähitellen kaikki kiihtyneet mielet. Kathayn miehelle hänen tarvitsi vähimmin puhua, koska tämä oli ollut järkevin koko joukosta. Lopuksi hän lausui heille:
"Hyvät ystävät! Te ryhdyitte riitelemään aivan turhasta, sillä oikeastaan te kaikki olette samaa mieltä."
Tämä väite sai aikaan kovan hälinän.
"Eikö ole totta", sanoi hän kelttiläiselle, "että te ette palvo tätä misteliä, vaan häntä, joka on tehnyt sekä mistelin että tammen?"
"Niinpä kylläkin", vastasi kelttiläinen.
"Ja te, herra egyptiläinen, kunnioitatte nähtävästi erään erityisen härän hahmossa sitä, joka on antanut teille härät?"
"Se on totta", myönsi egyptiläinen.
"Oannes-kala", jatkoi hän edelleen, "on varmaan vähemmän arvoinen kuin se, joka on tehnyt meret ja kalat."