Antinous istuu, hän on nostanut otsansa holhoavalta kädeltä, ja silmänsä harhailevat kuin unena soivan suihkulähteen ja kevyeiden pilarien ohitse ikäänkuin jonnekin uneksumisten epämääräisiin valkeneviin kangastusmaihin.
II. ATHENASSA.
Athena, kaupunki, jonka ylitse Parthenon loistaa, Athena, ylhäisten pylvästöjen ja kirkkaitten temppelien marmorikaupunki. Kuvapatsasten valkea kaupunki ja kauniiden ihmisten lempeä hiljainen kaupunki.
Sinenä rakentuu rajaton taivas kirkkaan Athenan ylitse, valkeana hohtelevan kaupungin ympärillä häilyy öljypuupuistojen vaaleankimalteleva meri, taustassa hälveilevät Hymettoksen auringon huikaisemat rinteet. Niinkuin helmenä hohtaa ja hymyy ihana Athena valkeine temppelineen ja valkeine ilmaisine pylvästöineen öljypuumetsikköjensä raikkaan vehreyden keskellä, yllänsä taivaan kaareuva kepeä sini.
Kirkas Athena. Tyyninä aukeavat Athenan kadut ja torit, vierillään pylvästöjen keveät ylhäiset ryhmät. Levollisina ja juhlallisina näkyvät temppelien päädyt pilarijalustoillaan, katujen vieriä reunustavat kuvapatsaitten valkeat rivit, jotka siinä ihanan ilman syleileminä näkyvät silmään tyyneyden taivaisan levon ilmestyksinä. Selkeinä piirtyvät temppelien keveät muodot taivaan sineä vastaan, heleinä seisovat pilarit kirkkaassa ilmassa ja huikaisevan selkeänä kaartuu taivas koko sen kirkkaan kaupungin ylitse. Hiljaista on siellä kirkkaassa Athenassa, tyyntä ja hillittyä on siellä, ihmisetkin vaeltavat siellä ylenevien pilariryhmien ja valkeitten kuvapatsaitten välillä tyyninä ja hiljaisina, liikkuvat valkeissa puvuissaan siellä ilmaisten pilaristojen alla toistensa keskellä hillityntasaisina ja kaunisliikkeisinä, kuin eläviksi heränneet keveäoloiset veistoskuvat.
Kirkas Athena, tyyni ja hiljainen Athena! Kaupunki, joka nousee ihmisen ylle kuin marmoriksi tyyntynyt, marmorissa lepäävä taivaan näky, siellä säveltyy ihminen tyveneksi, ja sielunsa sointuu kauniiksi ja hillityksi. Tyyneenä ja lempeänä rauhallisuutena herää ihminen siellä, jokainen hänen jäsenensä säestyy kauniiksi ja täydelliseksi, jokainen hänen liikuntansa on tasaisuutta ja sopusuhtaa, hänen mielensä asettuu lävitsenäkyvän heleäksi ja paaltaa tyyntyneet tunteensa esiin kuin kirkas selkeä lampi pohjansa valkean sannan. Niin ihminen herää siellä kuin jokaisessa jäsenessään ja jokaisessa tuntonsa liikahduksessa täydellisenä kauneudenilmestyksenä, jonka kaikki olo on muodon hillittyaaltoista rytmistymistä, ja jonka jokainen ajatus ja tunto ovat hänen kauneusolonsa tyyntä ja selkeätä heijastusta.
O, Athena, jonka ylitse Parthenon loistaa ja jonka katuja veistoskuvat ja ylevät pilarikujanteet reunustavat, sinä levon ja kauneuden marmorikaupunki, taivas ylläsi rakentuu syvänä korkeana sinenä, ja itse sinä, ihana temppelikaupunki, ylenet vaaleanviherväin öljypuumetsikköjesi keskellä kuin selkeän seesteisen marmoriunen temppeli- ja pilari-ilmestyksenä. Athena, kauneuslevon kirkas ja tyyni kaupunki, jonka pilaristojen varjossa ihminen käyskelee mieli ja sielu hienon hillityn tyyntymyksen aallon sävellyttämänä.
I.
Athenaan on Antinous tullut, käyskelee Athenassa, veistosten ja temppelien kaupungissa.
Ovatko ihmiset ihanammat Athenassa? Onko taivas selkeämpi ja korkeampi Athenan yllä kuin muualla? Ja onko kaupunki itse heleä ja heijaileva taivaallisen olon näky? Niin rauhallisina näkyvät ihmiset, astuvat tyyninä toistensa keskellä, jokainen heidän liikuntansa on notkea ja taipuva ja jokainen heidän puheensa hivelee hillityllä tasaisuudellaan mieltä. Ja aurinko, joka levollisena kirkastaa kaikki, valaisee ylenevät pilarit ympärillä selväpiirteisiksi ja sulkee jokaisen ihmisvartalon tarkkamuotoiseksi kuin marmorista leikatun veistoksen.