(Näyttämö kuvaa vanhanaikuista kamaria keski- ja sivu-ovineen. —
Vasemmalla ikkuna ja sohva, oikealla suuri noja-tuoli.)
Ensimmäinen kohtaus.
Stool. Jaakko.
JAAKKO. Anteeksi, herra kapteeni, — kirjeen tuoja tahtoisi mielellään tietää, vastataanko vanhan herra Keikkasen kirjeesen.
STOOL. Tiedänkö sen minä? — Sen päättäköön tyttäreni-tytär, se on hänen asiansa — ja rouvaltani pitää mun myöskin kysyä — — Missä hän on?
JAAKKO. Tuolla hän juoksee pihalla, tavoitellen perhosta.
STOOL. Hä? — Rouvaniko?
JAAKKO. Ei, herra kapteeni — suokaa anteeksi, siihen on hän melkein liian vanha. Minä tarkoitin Aini-neitiä, — rouvasta min'en tiedä mitään — hän ei ole sanonut, missä hän on; — vaan kaukana hän varmaankaan ei ole, sillä vanha Moppe tuli juuri äsken kotiin.
STOOL (kävellen edestakaisin). Mitä pitää mun Keikkaselle vastaaman? — Miten pitää mun sanani sovittaa? — Hm! Siinä taaskin uusi esitys Ainille. — Nuori-Keikkanen on sievä mies. — — — Niin — jos seuraisin povessani kaikuvaa ääntä, niin tietäisin vallan hyvin — — —
JAAKKO. Ja minä myös.