STOOL. No?
JAAKKO. Minä vain tarkoitin, että jos minun povessani kaikuvaa ääntä seuraisitte, niin tietäisitte vallan hyvin — — —
STOOL. Katsos vain Jaakko-herraa — Mitähän sinä tekisitkään?
JAAKKO. No, sen voipi lapsikin ymmärtää. Mitäkö minä tekisin? — Herra Sirkkusen osoittaisin suorinta tietä talostani — ja sillä hyvä. — Hm, semmoinen pässinpää, — suokaa anteeksi, herra kapteeni, semmoinen sarveton pässinpää, ai'oin sanoa, jolla ei ole käytöstä eikä kuntoa — joka on ihan palveliainsa kaltainen! — Tuoss' on ovi; sanoisin minä, jos herra kapteeni olisin. Ja nuoren herra Keikkasen hyväksyisin suloisen Aini-neidin sulhoksi.
STOOL. No hiis'! Vai tekisit sinä siten?
JAAKKO. Siten juuri tekisinkin, kuin tekisinkin. — Eihän tuo herja herra Sirkkunen paitsi sitä ollenkaan sovi meidän hyvälle, rakastettavalle Aini-neidolle — — —
STOOL. Vaan tiedätkös varmaan, että sinun valitsemasi hänelle paremmin sopii?
JAAKKO. Senhän te, herra kapteeni, tiedätte kuin viisi sormeanne. — Herra Keikkanen on suurta sukua. Hänen isänsä ei tosin ensin ollut mikään, vaan nyt hän on kuitenkin asioitsia Helsingissä ja Jumala tietää, miksi siellä saattaa päästä.
STOOL. No — entäs hänen poikansa?
JAAKKO. Kuuluu olevan varsin nuori, kaunis, siisti herra. — Tietty se, kun on kasvanut Helsingin hienoissa seuroissa — — —