KEIKKANEN. Quel honneheure! Siis saatan minä Helsingille beau mond'ille esitellä sanomattoman kauniin, suloisen, näppärän puolison sillä oi, kuinka herttainen tuo Aini-neiti on!
Kahdestoista kohtaus.
Entiset. Jaakko. (Sitten) Aini.
JAAKKO (säntäten sisään). Herra kapteeni! Armollinen rouva! — Voi taivas — taivas — taivas!!!
STOOL. KLAARA. Mitä nyt taas on tapahtunut?
JAAKKO. Herra Sirkkunen — — oi!
KEIKKANEN (sivulle). Se oli siis kuitenkin hän!
KLAARA. Menihän se jo?
JAAKKO. Meni? — Niinpä niinkin — — hän meni — — toiseen maailmaan — — päistikkaa! — — Hän on kuollut — kuin kivi!
TOISET. Taivas!