SIRKKUNEN. Oi, älkää siten luulko! Aini, minä olen henkeni alttiiksi pannut, tunnustaakseni teille rakkauteni.
AINI. No, jospa tuo nyt olisi tottakin, olisitte turhaan uhrinne uskaltanut — sillä: Minä olen jo luvannut toiselle mennä — —
SIRKKUNEN. Oi, peruuttakaa sananne — — polvillani rukoilen minä teitä!
(Lankee polvilleen).
Viidestoista kohtaus.
Entiset. Jaakko.
JAAKKO. Ei sillä palvelialla ollut kuin toinen silmä puhki vain.
SIRKKUNEN. Aini!
JAAKKO (huomaa polvillaan makaavan Sirkkusen). Sairas tuossa? —
Mitenkä — —? Mitä — — mi — — —?
AINI. Taivas!