AINI. Kuinka? Enkö minä ymmärrä mitään? Hyi, kuinka te olette hirveän epä-kohtelias!
(Itkee).
KEIKKANEN. Niin! — Tuo vielä puuttui. (Sivulle) Itserakas hän kyllä osaa olla.
AINI (itkien). Ei siinä vielä kyllä, että muille sanotte minua tuhmaksi — — nyt pitää mun vielä omin korvin kuunnella samoja parjauksia! — Ei —! — Voivoi!! — Mummo! Vaari — voivoi!
(Itkee).
Yhdeksästoista kohtaus.
Entiset. Klaara. (Sitten) Stool. Jaakko.
KLAARA. Taivaan tähden — mitä nyt! Miksi itket, lapseni?
AINI (juoksee häntä vastaan). Voi, mummo-kulta, voi! Hän tuossa sanoi minua tuhmaksi — — —
KLAARA. Kuinka?