AINI. Mitä teidän isänne tietää! — Eipä hän edes tunnekkaan minua; — hän tarkoitti varmaankin minun serkkuani; hän taitaa franskan- ja italian-kieltä, soittaa klaveeria ynnä muitakin kieliä.
KEIKKANEN. Teidän serkkunneko?
AINI. Niin, tuo rikas Amalia — hän taitaa mitä vain tahtoo, — — Niin, niin! Kyllä sen kelpaa, jolla on niin paljon rahaa! — Rikkaat ovatkin aina taitavat.
KEIKKANEN (sivulle). Taivas! Olisinko ymmärtänyt väärin? — Olisikohan isäni tarkoittanut — —? (Kovaa). Ja missä teidän serkkunne asuu?
AINI. Järven toisella puolla.
KEIKKANEN. Minkä järven?
AINI. Minkäkö järven?
KEIKKANEN. Niin — mikä on sen järven nimi?
AINI. Mikäkö sen nimi? Mitä siitä. Vesihän on aina vesi.
KEIKKANEN (kärsimätönnä). Ääh! Tyhmyyksiä! Ettehän te ymmärrä mitään — —