"Korjaa luusi, petturi!" huusi hän ja kääntyi pois.
Mies raukka, joka jo ennakolta oli korjannut aarteensa varmaan talteen, lähti nopeasti isolta kaleerilta ja nousi Beshiktashin rannalla hevosensa selkään, jolla hän nuolen nopeudella kiiti pois padishahin vihan ulotuttavista, iloissaan siitä, että oli pelastanut henkensä, vaikkakin häpeän tahraamana.
"Nyt neuvotelkaamme, miten saisimme poistetuksi meitä kohdanneiden onnettomuuksien jäljet ja häpeätahran pois pyyhityksi!" sanoi sulttaani ja hänen käskevästä viittauksestaan istuutuivat sotajoukon ja hallituksen korkeimmat edustajat kajuutan seinustoilla olevalle divaanille.
Suurvisiiri Halil Pasha, joka ensiksi sai sulttaanilta puhevuoron, oli vanha turkkilainen, joka oli tuntevinaan sotajoukon ja laivaston monissa onnettomuuksissa Allahin tahdon ja muuttumattoman neuvon, ettei oikea hetki ollut vielä tullut valloittaa Konstantinopelia ja joka sentähden kerrassaan äänesti piirityksen lakkauttamista.
Sulttaanin ilmeikkäille kasvoille lensi tumma varjo. Hänen korkean otsansa rypyt osoittivat tyytymättömyyttä, joka täytti hänen sielunsa, että juuri suurvisiiri oli lausunut sellaisen mielipiteen tässä neuvottelukokouksessa. Se perustui uskonkappaleeseen ja se oli syy, miksi sulttaani oli vaiti, eikä kiivaasti vastustanut visiiriään, koska neuvostossa oli henkilöitä, jotka helposti olisivat voineet käydä hänen uskonsa kimppuun ja heikentää koko hänen vaikutustaan kansan kesken.
Liekkö se riippunut helposti huomattavasta tyytymättömyyden ilmeestä padishahin kasvoilla vai omasta vakaumuksesta — Halil pasha joutui äänestyksessä tappiolle ja taistelua päätettiin jatkaa. Jos mieli saada taistelua pian voittoon päättymään, niin oli sille välttämättä saatava parempi menestys tekemällä merenpuolinen hyökkäys mahdolliseksi. Mutta siinäpä vasta ilmestyi kosolta vastuksia, koska kaikkien mielestä oli mahdotonta tunkeutua satamaan sen suuta sulkevaa ketjua poistamatta.
Vihdoin puuttui sulttaani puhumaan esittäin Haikin ehdottaman suunnitelman. Hänen sanansa saivat mielet syttymään. Kaikki neuvosherrat ihmettelivät ja ylistivät uskovaisten loistoisan hallitsijan viisautta ja viivyttelemättä jaettiin käskyt tuuman toimeenpanemiseksi.
Koko matka Beshiktashista satamaan saakka puhdistettiin siinä rehoittavasta pensaikosta ja varustettiin puusilloilla, paikotellen tukevilla vierityspölkyillä ja kaiteilla ja tämä rännin muotoinen rata voideltiin paksulti talilla.
Laivat vedettiin nyt rullien ja valssien avulla merestä maalle ja laskettiin sitten aivan samalla tavalla "kultaiseen sarveen."
Ihmeellistä oli, että kreikkalaiset eivät huomanneet niitä tuhansia, jotka tekivät sen jättiläistyön, että hilasivat seitsemänkymmentäkaksi laivaa tällä tavalla kultaiseen sarveen, taikka että, jos he olisivatkin sen huomanneet, sitä ei yritettykään estää. Ja yhdessä yössä, joka seurasi neuvottelua, pantiin se täytäntöön ahkeruudella ja innolla, jotka ansaitsivat suurinta ylistystä.