"Minusta on tänään liian kylmä kirkossa", sanoi hän vanhalle miehelle. "Minä aion huomenna hyvissä ajoin lopettaa työni!" Ukko myönsi sen ja he erosivat.
Mutta kello ei ollut vielä likikään kahta iltapäivällä, kun nuori arkkitehti lähestyi sakastia toiselta puolen, huomaamatta astui sisälle ja työnsi oven eteen lujan salvan, joka esti ketään pääsemästä ulkoa päin sakastiin. Sitten pujahti hän nopeasti kaikkein pyhimmän esiripun taakse ja istuutui siellä kallisarvoiselle istuimelle, jota vanha piispa käytti lepotuolinaan. Paikan viileys ja häntä ympäröivä hiljaisuus sai hänet pian torkahtamaan. Vasta kun alkoi kuulua kovia, karkeita ääniä, jotka kumeasti kajahtelivat holvien kaarroksissa, hän havahti suloiselta ettoneeltaan.
Kenenkään näkemättä ja aavistamatta kuuli hän, mitä neuvoteltiin suurherran laivaston hävittämisestä satamassa, ja sai tietää, että tämä vaikea ja vaarallinen tehtävä uskottiin uhkarohkealle laivan kapteenille Jacopo Cocolle; hän sai tietää, miten tuuma oli pantava toimeen, ja että se oli tapahtuva seuraavana yönä.
Kun neuvottelussa olleet miehet olivat lähteneet pois, hiipi hän ulos ja riensi, minkä käpälästä kerkesi, sille paikalle, josta hän pääsi ulos kaupungista. Oli todellakin onnellinen sattuma, että hän tällä kertaa jäi huomaamatta, kun hän ensi kerran päiväiseen aikaan lähti uskaliaalle retkelleen sulttaanin teltalle. Siinä tuli hänelle tosin avuksi se seikka, että Halil pasha vastakkaisella puolella pommitteli muureja kanuunoillaan ja siellä odotettiin rynnäkköä, jonka tähden kaikki saatavissa olevat voimat oli koottu sinne.
Kepeäjalkaisena kuin jänis hyppeli Haik Tommaso kerjäläisen puvussa, käyttäen joka pensasta piiloutuakseen, turkkilaisten leirille ja saapui ehjin nahoin padishahin teltalle. Neekeri ei ollut tuntea häntä, mutta sittenkin kun hän oli tuntenut hänet ei hän päästänyt häntä sisälle koska herra nautti lepoa, jota hän viime päiväin ponnistusten jälkeen hyvinkin tarvitsi.
Vasta kun Haik sitä kiivaasti vaati ja huomautti, miten vaarallisia seurauksia siitä saattaisi olla, hiipi neekeri telttaan, jossa hän onneksi tapasi sulttaanin vielä valvomassa.
"Eikö minun korvani ole kuullut Haikin ääntä?" kysyi hän.
"Hän vaatii kiireesti päästä sinun puheillesi korkea herra!"
Haik astui sisälle.
Ystävällisesti katsoi häneen padishah ja sanoi: "Kiitos neuvostasi,
Haik. Se oli oivallinen. Se onnistui ihanasti!"