Huoneessa, joka ei ollut kovin suuri, olivat seinät verhotut raskailla vaaleanvihreillä silkkikankailla samoin kuin pehmeät untuvapatjat, joita oli pitkin seiniä, samanvärisellä vahvalla sametilla päällystetyt; sillä vihreä oli Muhamedin, profeetan, lempiväri, eikä sen käyttämiseen ole lupaa muilla kuin profeetan jälkeläisellä ja näkyväisellä edustajalla, "sulttaanilla", "suurherralla" eli "uskovaisten hallitsijalla", jolla myös on padishahin arvonimi.
Haik astui sisälle, kumarsi kolmasti melkein maahan saakka, heittäysi sitten polvilleen ja kosketti kolmasti maata otsallaan ja jäi siihen asentoon, siksi kun suurherra häntä puhutteli ja käski nousemaan ylös.
Suurherra kohensihe nopeasti patjallaan, työnsi paksun käärön vasemman käsivartensa alle, niin että hän tuli puoleksi istuvaan asentoon, ja sanoi sitten kaunissointuisella äänellä hyväntahtoisesti: "nouse ylös, Haik Tommaso, ja istuudu!"
Armenialainen nousi seisomaan ja pannen molemmat säärensä alleen ristiin istuutui pehmeälle lattiamatolle.
"Et ole minulla koskaan vielä näin kauvan odotuttanut, Haik", sanoi suurherra.
"Se, joka kantaa raskasta taakkaa, ei jaksa kiiruhtaa, korkea herra", sanoi Haik, "ja se, jolla on vaan kaksi silmää nähdä, tarvitsee aikaa nähdäkseen saman, mitä neljä silmää ennättäisi nopeammin nähdä."
"Painon mukaanhan palkka määrätään", sanoi sulttaani hymyillen ja merkitsevästi.
"Uskovaisten hallitsija", alkoi nyt Haik puhua katsoen sulttaania silmiin, "sinä tiedät, että vanhan Bytsantiumin muureja on pitkälti ja minun tehtäväni oli tutkia ne tarkoin ja tehdä siitä sinulle selkoa."
"Niin on, ja minä toivon, että sinä olet niitä tyystin tarkastellut ja annat minulle riittäviä tietoja", sanoi suurherra. —
"Sinun orjasi on tehnyt velvollisuutensa", vastasi Haik, "mutta sinä tiedät myös, että nuo kirotut kreikkalaiset eivät luota Haikiin, ja pitävät tarkkaa vahtia nykyään."