Annis mietti.
"Huomenna menee äiti pois", sanoi hän koetteeksi.
"Ylihuomenna on minulla muitakin asioita tännepäin", sanoi laivuri.
"Ellen häiritse, niin voinhan poiketa sisään. Hyvästi."
Pää sekaisin puristi hän tytön kättä, ajatellen lieneekö mennyt liian pitkälle, ja sulettuaan oven, pisti hän kätensä kapteeni Gethingin taskuihin ja kulki synkkäin ajatusten vaivaamina kohden laivaansa. Ajatuksensa muodostuivat vähitellen kokonaisuudeksi — ja lopulta alkoi hän puhua ääneensä. "Tyttö tiesi minut kadulla kohdatessaan äitinsä olevan poissa", sanoi hän pitkäveteisesti, "samoin kuin toisenkin olevan siellä. Olisi sentään luullut… Rakkauskiusottelua!" huudahti hän yht'äkkiä katkerasti. "Ja tyttö tekeytyi minulle rakastettavaksi, kiusotellakseen häntä. Mies on huomenna siellä uudestaan, kun äiti on poissa."
Pahoilla mielin saapui hän laivaansa. Kirosi teetä, jota Henry tarjosi, vaihtoi vaatteita ja heittäytyi selälleen sohvalle polttelemaan.
"Olette vähän märkä", sanoi perämies. "Mistä tuollaisen takin olette saanut?"
"Eräs tuttava", vastasi laivuri, "lainasi sen minulle. Muistatte kai vielä sen kapteeni Gethingin, josta kerran puhuin?"
"Tietysti", vastasi perämies.
"Antakaa miehistölle tieto, että palkinto on nostettu viiteen puntaan", sanoi laivuri ja veteli sankkoja sauhuja piipustaan.
"No! Jos palkinto on korotettu viiteen puntaan, tulee kokki hirtettäväksi murhasta tai muusta kauheasta rikoksesta", sanoi saapuvilla oleva Henry. "Ei ole ollenkaan hyvä antaa miehistön auttaa koko asiassa — ei ollenkaan."