Dick toivoi kolmen riittävän.
"No, lähemmä kuusi", sanoi mies ja hymyili hyväntahtoisesti. "Hyvästi."
"Hyvästi", sanoi Dick ja alkoi astuskella kivistä ja routaista polkua.
Onnettomuudeksi sattuivat Sam ja kokkikin lähtemään ulos; he olivat olleet vähän matkan päässä Dickin keskustelun huomaamattomina näkijöinä. He riensivät nyt vuorostaan vanhan miehen luokse ja lyhyen ristikuulustelun jälkeen oli heillä selvillä syy Dickin kiireeseen.
"Mikä tie se on?" kysyi Sam.
"Seuratkaa vaan häntä", sanoi vanha mies ja osoitti vuoren rinnettä parhaansa mukaan kiipeävää Dickiä, "niin saavutte yhtä pian sinne kuin hänkin."
Aikeissa ollut vähäinen huvimatka sai jäädä sikseen, ja miehet alkoivat kunnioitettavan matkan päässä seurata Dickiä. Päivä oli tavallista kuumempi, ja tietä, mikä toisinaan nousi vuorten harjalle, laskeutuakseen jälleen laaksoihin, eivät tie- ja vesihallituksen herrat useinkaan olleet tarkastaneet. Ainoatakaan ihmistä ei näkynyt; muutamat lampaat vaan nyppivät niukkaa ravintoaan kalliolla ja jokunen lokki leijaili korkealla ilmassa.
"Pitäisi välttämättä päästä perille ennen häntä", sanoi Sam ja sipsutteli varovasti kuoppaista tietä.
"Kyllä, mutta jos rannan puolelta yritämme sivutse, huomaa hän heti meidät", sanoi kokki.
"No ei suinkaan meitä se hyödytä, että tulemme perille vaan nähdäksemme hänen löytäneen kapteenin."