"Mainiota", vastasi poika kimakalla kurkkuäänellä.
"Oletko koskaan saanut parempaa ruokaa?" kysyi laivuri ja korotti ääntänsä.
"En koskaan", kirkui poika, seuraten esimerkkiä.
"Kaikki on kuin pitääkin olla?" huusi laivuri.
"Paljon parempaa, sir", ärjäsi poika.
"Istu ja ala syödä", komensi laivuri.
Poika asettui varjoon ja ryhtyi päivälliseensä täysin tyytyväisen näköisenä.
"Otaksun", sanoi laivuri, hetken katseltuaan pojan syömistä, "otaksun, että toiset heittivätkin päivällisensä yli syrjän vaan siitä syystä, etteivät ole tottuneet niin hyvään ruokaan?"
"Niin minäkin luulen, sir", vastasi poika.
"Ovatko he puhuneet sellaista?" huusi laivuri.