"Tottahan minä seitsikkoa korkeamman vedän", sanoi hän kerskuvasti.
"Kolmonen!" huusi Simpson, "kolmonen, Bill! Bravo! Minä kyllä kirjoitan kirjeen edestäsi, sinun käsialasi ukko jo tuntee. Mitä minä kirjoitan?"
"Kirjoita mitä haluat", vastasi Bill äkäisesti.
Hän heittäytyi sohvalle katsellen halveksivasti toisten kirjoitushommia ja Simpsonin kysymykseen, kirjoitettaisiko myöskin suuteloita, ei hän vastannut mitään.
"Luulin sinun sentään paremmin osaavan kirjoittaa", sanoi hän kun kirje valmistuttuaan oli ääneen luettu.
"Minähän kirjoitinkin sen sinun nimessäsi", vastasi Simpson.
Billin juhlallisuus katosi ja hän tuli entiselleen.
"Jos tahdot silmäsi sisään muuratuiksi, George", ärjäsi hän, "niin toista nuo sanat!"
Hän oli koko illan äärettömän pahalla tuulella ja lastiruumaan meno yöllä näytti aivan kuin hiljaiselta hautajaissaatolta. Poika yksinään oli iloissaan saadessaan seuraa.
"Tänään on teille taas kirje", sanoi perämies, kun laivuri ilmestyi kannelle.