"Mi — mikä?" kysyi tämä ja vaaleni.
Perämies osoitti sormellaan korkeuteen. "Se on Nedillä", jatkoi hän.
"En käsitä mikä ihmisiin on mennyt!"
Laivuri ryntäsi keulaan ja otti kirjeen Nediltä.
"Mitä tämä oikein tarkoittaa?" kysyi hän luettuaan kirjeen ja jäi pää kallellaan katselemaan lastiruuman luukkua. Miesten sydämet pamppailivat.
"Huono ruoka, sir", sanoi Simpson, rohkaisten mieltänsä, "huono ruoka on syyksi sanottava, kun maalle pääsemme."
"Siitä ette puhu sanaakaan", sanoi laivuri ja katsoi tuimasti puhujaan.
"Se on velvollisuutemme, sir", sanoi Ned tunteellisesti ja varmasti.
"Kuulkaa", sanoi laivuri ja katsoi uhkaavasti miehistön jäännöksiin. "Lopettakaamme nyt jo itsemurhat. Vanha liha on loppunut ja satamaan päästyämme saatte tuoretta voita ja vihanneksia. Mutta näistä kirjeistä ja huonosta ruoasta en tahdo kuulla puhuttavan maalla. Sanon yksinkertaisesti näiden kahden kadonneen ja te sanotte samaa."
"Sitä en ainakaan minä voi tehdä, sir", sanoi Simpson päättävästi.
Laivuri lähestyi miestä.