"Ehkäpä viisi puntaa vähän auttaisi asiaa", sanoi hän matalalla äänellä.
"No, ehkäpä hiukan", kuului varova vastaus.
Laivuri katsahti ylös. Simpsonin aivot näyttivät selvittelevän vaikeaa laskuopillista kysymystä.
"Taikka viisi puntaa mieheen", sanoi laivuri. "Pidemmälle en voi mennä."
"Sanokaamme 20 puntaa yhteensä, niin olkoon menneeksi, vai mitä toverit?" sanoi Simpson.
Ned nyökkäsi ja kokki, koettaen peittää hermostumistaan suostui myöskin.
"Mistä rahat tulee?" kysyi perämies laivurilta aamiaista syödessä.
"Minua ette ainakaan saa kiristää."
Kajuutan kattoikkuna seisoi avonaisena, laivuri vilkasi siihen ja kuiskasi sitten jotain perämiehen korvaan.
"Mitä?" huudahti tämä ja koetti turhaan kuumalla kahvilla ja sianlihalla peittää naurunhaluaan.
Ajatellen vaan koituvia rikkauksia suorittivat miehet ilomielellä syntyneet ylityötkin; kokki hoiti pojan toimia ja Ned Simpsonin kanssa Billin. Yön saavuttua nostettiin kannet lastiruuman luukulta ja huomattavalla uteliaisuudella odotettiin uhrien kertomusta olostaan.