Poika asettui veneeseen ja ähkyen, puhkuen sousi mies laivojen väliin. Vilkaistessaan ensin poikaan, sitten konstaapeliin rannalla, sylkäsi hän pilkallisesti yli veneen syrjän.
"Vahva, komea mies, eikös totta?" sanoi poika.
Soutaja ei ollut kuulevinaan, katsahti vaan sivulleen ja käänsi venheen kohti vähäistä kuunaria, jonka kannella kaksi miestä katseli olentoa veneessä.
"Se on poika, josta kerroin", sanoi laivuri. "Ja muistakaa, että tämä on merirosvojen laiva."
"Lukuisine merirosvoineen", vastasi perämies purevasti ja katsoi miehistöä. "Joukko laiskoja, unisia kelvottomia…"
"Se on pojan tähden", keskeytti laivuri.
"Mistä hänet olette löytänyt?" kysyi perämies.
"Hän on erään ystäväni poika", vastasi laivuri. "Nyt on hän saanut päähänsä, että hänestä pitää tulla merirosvo ja isän tähden olen minä sanonut laivamme olevan ryövärilaivan. Muuten ei poikaa olisi saatu mukaan."
"Kyllä minä hänelle ryöväystä opetan, minä", tuumi perämies ja naurahti.
"Aika hupsu hän on", jatkoi laivuri. "Ahmittuaan ensin mielin määrin kaikenlaisia ryöväriromaaneita, sai hän päähäänsä ruveta intiaaniksi ja lähti parin samanikäisen kanssa samoilemaan maita mantereita. Mutta kun hän aikoi ruveta ihmissyöjäksi, panivat toiset vastaan ja ilmoittivat asian poliisille. Tämän jälkeen yritteli hän murtovarkautta ja kokeilu maksoi hyvät rahat isälle."