"Mutta mitä te hänellä teette?" kysyi perämies.
"Otan, isän mieliksi, tyhmyydet hänen päästään", sanoi laivuri pidätetyllä äänellä, kun soutuvene kolahti kuunarin kylkeen. "Menkää nyt ja ilmoittakaa miehistölle, mitä heiltä odotan. Kun kerran onnellisesti olemme merellä, ei sellaista leikkiä enään tarvita."
Perämies meni muristen matkaansa ja pieni matkustaja kiipesi laivaan. Soutaja seurasi arkun kanssa, pisti saamansa kuparirahat taskuunsa ja meni sanaakaan sanomatta matkaansa.
"Jaha! Sinä olet siis täällä Ralph", sanoi laivuri. "No mitäs pidät laivasta?"
"Näyttäähän se olleen mukana yhdessä jos toisessakin", vastasi poika ja katseli tyytyväisenä ympärilleen. "Mutta missä ovat aseenne?"
"Hst! — Hiljaa", sanoi laivuri ja asetti sormen suulleen.
"Minä ymmärrän", sanoi poika. "Mutta minun puolestani voitte vapaasti puhua."
"Aikanaan saat kyllä tietoosi kaikki", sanoi laivuri ja kääntyi esiin kömpiviin matruuseihin, jotka koettivat peittää tirskuvia naamojaan likaisten käsiensä taakse.
"Tässä on uusi toveri, pojat", sanoi hän. "Hän on tosin pieni, mutta aine on hyvää."
Vastatullut nosti rintaansa ja katsoi epäilevästi miehistöä. Ollakseen rosvoja, näyttivät he tosiaankin liian hyvännäköisiltä ja naurettavilta.