"Olen unohtanut sen", sanoi Ralph varovasti.
"Elä valehtele", sanoi laivuri ja punastui, kuullessaan perämiehen tirskuvan. "No laula ulos vaan! Annan kaksi minuuttia aikaa sinulle."
"Kadunlakasija", esitteli perämies, tullen avuksi. "Ämmä, nokikolari, lumpunkokooja, taskuvaras, linnan vanki, pesumuija…"
"Jos olisitte hyvä ja hoitaisitte omat toimenne, George, ettekä sekaantuisi asioihin, jotka teihin eivät koske, niin olisin erinomaisen kiitollinen", sanoi laivuri puoleksi tukahtuneella äänellä. "No poika, minkä näköiseksi aioit sanoa minua?
"Kuten perämieskin", sanoi Ralph pitkäveteisesti.
"Älä valehtele!" ärjäsi laivuri raivoissaan. "Et sinä sitä ole voinut unohtaa."
"En olekaan", sanoi Ralph, "mutta en tietänyt, mitä te siitä pitäisitte."
Laivuri katsoi epäilevästi poikaa, työnsi hattunsa takaraivolle ja raappi hermostuneesti päätään.
Enkä myöskään tietänyt mitä perämies "siitä pitäisi", jatkoi poika.
Hän vapautti laivurin kiusallisesta kohtauksesta, juoksemalla keittiöön. Susan Janen päällikkö katseli hetkisen tyhmistyneenä ympärilleen ja kääntyi sitten perämieheensä.