"Miten niin?" kysyi perämies.
"Minunkin vaimoni tulee mukaan", sanoi laivuri. "Hän kirjoittaa saapuvansa aamupäivällä, enkä minä millään muotoa saa purjehtia ilman häntä."
"Sepä harmillista", sanoi perämies ymmärtäen olevansa velvoitettu jotakin sanomaan.
"En tullut puhuneeksi hänelle teidän vaimonne matkasta", sanoi laivuri, "Mihin ne molemmat nyt panemme? Aivan varmaa kai on, että teidän vaimonne tulee?"
"Aivan varmaa."
"Ei suinkaan hän voisi; lykätä tuonnemmaksi matkaansa?" sanoi laivuri, ja kääntyi poispäin.
"Mahdotonta! Hän on jo saanut uuden hattunsa", vastasi perämies. "Ei suinkaan teidänkään vaimonne voisi odottaa?"
Laivuri pudisti päätään. "Mutta löytyy sentään eräs keino", sanoi hän toivovasti. "Ehkä he sopivat hyvin keskenään. Jakakoot hytin."
"Ja silloin pelaamme whistiä vapaa-aikoina", sanoi perämies ja asteli laivurin jälestä kajuuttaan.
"Ahdas se on, mutta kodikas", sanoi laivuri avaten hytin oven.