"Samaa on minun sanottava teistä", sanoi perämies, "tarkoitan teidän vaimostanne."
"Jokainen mies", jatkoi laivuri, "joka makaa mukavasti hytissään ja antaa naisen riisua ja vaatettaa ahtaassa kajuutassa, saisi hävetä silmänsä täyteen."
"Kas, tuollahan tavarat jo tulevatkin", sanoi perämies ja täytti hitaasti piippunsa. "Mitä hän kaikilla noilla tekee, en saa järkeeni. Heti kun akkani on saanut päähänsä matkustaa, niin mitä hän tekee? Rientää kauppakadulle ja ostaa itselleen uuden hatun, kalliimman kuin varat myöten antaisivatkaan."
"Sellaisia ne ovat kaikki", sanoi laivuri. "Minun on ihan yhtäläinen. —
Vaan mitäs tuo poika etsii?"
Poika tuli ihan laiturin reunalle ja vastasi itse puolestaan.
"Kuka on kapteeni Bunnett?" kysyi hän kimakalla äänellä.
"Kyllä se minä olen poikaseni", vastasi laivuri.
"Tässä olisi kirje teille."
Laivuri aukasi kuoren, raapasi partaansa ja katsoi perämieheen.
"Joskus saa hyvääkin liiaksi", sanoi hän lopulta.