"Jopas löysin sen", huusi hän. "Pois tieltä!"
Kiireesti ryntäsi hän kannelle, pitäen löytöään niin kaukana kuin mahdollista itsestään ja heitti sen kauas veteen. Kuului huimaava hurraa parista lähellä olevasta veneestä ja rannalta vastasi heikko kaiku.
"Oliko tuo helvetinkone?" kuiskasi hämmästynyt Jem perämiehelle.
"Minusta se näytti hummerilaatikolta."
Perämies pudisti päätään ja katseli konstaapelia, joka ahnain silmäyksin tirkisteli paikkaa, mihin laatikko katosi.
"Niin, olen kuullut ihmisistä, jotka senlaisenkin tähden ovat saattaneet henkensä vaaraan", sanoi hän ivallisesti.
ROHKEA YRITYS
Ahkerasti oli tehty työtä koko lauantai-ilta ja yö, ja vihdoin kymmenen aikaan sunnuntai-aamuna oli Bylgia täydessä merikunnossa, luukut paikoillaan ja kansi puhtaaksi lakastuna ja pestynä. Laivuri itse ja perämies seisoivat kannella ja katselivat ajatuksissaan Thamesin hiljalleen kohti merta juoksevaa, likaista vettä.
"Miten aikaisin hän tulee?" sanoi laivuri ja vilkasi huolimattomasti pitkin laituria.
"Noin puoli yhdentoista aikaan", vastasi perämies. "Olitte oikein kohtelias, kun luovutitte hyttinne hänelle, kapteeni."
"Sellaista ei kannata kehua", vastasi laivuri. "Olen tavannut teidän vaimonne jonkun kerran ennemmin, George, ja todellakin täytyy sanoa, ettei löydy montaa niin kaunopuheliasta ja hienokäytöksistä naista."