"Hän seuraa mukana", sanoi laivuri, hyvillään saadessaan sen sanotuksi.
"Odottakaa silmänräpäys, niin nostan teidät ylös."
Hän autti molemmat naiset kannelle ja koittaen väkistenkin ylläpitää iloista keskustelua, laskeutui hän edellä kajuuttaan. Onnettomuutta ennustavan hiljaisuuden vallitessa saivat naiset kuulla olevansa pakoitetut jakamaan laivurin hytin keskenään.
"Se on ainoa mahdollisuus", sanoi perämies, turhaan odotettuaan, että asianomaiset sanoisivat jotakin.
"Ja avara se kylläkin on, kun tarkemmin sitä katselee", sanoi laivuri ja asetti päänsä kallelleen, nähdäkseen jos hytti siten katsottuna näyttäisi suuremmalta.
"Kolmellekin siellä on tilaa, jos oikein hätä tulisi", sanoi perämies rohkeasti.
Naiset eivät vieläkään puhuneet mitään, mutta rouva Bunnettin poskille oli noussut palolippu, mikä ei ennustanut hyvää hänen miehelleen. Löytyi ainoastaan yksi matka-arkun paikka koko hytissä ja rouva Fillson oli pitänyt varansa ja sovittanut omansa siihen. Kun se oli kunnollisesti tehty, nousi hän kannelle, miehensä kanssa, katselemaan seutua ympärillä.
"George", sanoi rouva Bunnett pahantapaisesti, kun pariskunta oli jäänyt kahdenkesken.
"Niin, kultaseni?"
"Lähetä pois tuo nainen", sanoi rouva Bunnett käskevästi.
"Ei käy laatuun", vastasi laivuri päättävästi. "Oma syysi, ettet ennemmin ilmoittanut tulostasi."