"Silloin ne eivät erkanisi meistä pahallakaan", sanoi laivuri.
"Niin luulen minäkin", sanoi perämies miettivänä. "Mutta riennossa ne lähtevät, jos sanomme laivalla olevan rokkoa, tai jotain muuta sentapaista."
Laivuri murisi myöntävästi.
"Koetus ei suuria maksa", jatkoi perämies. "Juuri kun saavumme satamaan, niin voimme antaa jonkun miehistöstä — esimerkiksi pojan — sairastua rokkoon."
"Miten se käy päinsä?" kysyi laivuri, vähän ivallisesti.
"Antakaa minun hoitaa koko asia", vastasi perämies. "Minulla on ajatus, jonka mukaan sen pitäisi onnistuman."
Hetkisen epäiltyään myöntyi laivuri, vasten parempaa tahtoansa. Seuraavana päivänä, kun hitaasti lähestyttiin Summercovea ja matkustajat olivat kannella tähystämässä satamaa, ryntäsi kokki pelästyneen näköisenä kannelle ja kuiskasi jotakin laivurin korvaan.
"Mitä?" huudahti tämä. "Tyhmyyksiä!"
"Mitä?" kysyi rouva Bunnett'kin ja kääntyi ympäri.
"Kokki on saanut päähänsä, pojan sairastuneen rokkoon", sanoi laivuri naurahtaen.