"Unohtakaa pois tuo", sanoi perämies ja punastui. "Odottakaamme nyt vielä ja katsellaan mihin asiat kääntyvät", lisäsi hän toivovasti.
Seuraavina kolmena päivänä ei tultu mihinkään parempaan tulokseen ja riita, miesten teeskennelty ja naisten teeskentelemätön kärjistyi huippuunsa. Oli selvää, että naiset pitivät näitä kahakoita hauskempina kaikkia muita huvituksia laivalla. Kun molemmin puolin puhjettiin suonenvedon tapaiseen itkuun, jota miehistö katseli suurella osanotolla, oli naineiden miesten ryhdyttävä ajattelemaan voimakkaampia keinoja.
"Asia käy päivä päivältä pahemmaksi", sanoi laivuri alakuloisesti.
"Me tulemme koko miehistön ivan esineiksi, ennenkuin pääsemme heistä.
Vielä päivä ennenkuin saavumme Summercoveen, viisi tai kuusi siellä ja
vähintäin viisi paluumatkalla."
"Murha ennen sitä tulee tapahtumaan", sanoi perämies ja pudisti päätään.
"Jospa saisimme ne molemmat junaan", jatkoi laivuri.
"Se maksaa rahaa."
"Mutta ne olisivat oikein käytettyjä rahoja."
"Eivätkä ne siihen suostu", sanoi perämies. "Ei kumpikaan."
"Olen ennenkin nähnyt naisväen riitelevän", sanoi laivuri, "mutta silloin on ne kuitenkin voinut pitää aisoissa. Se juuri on onnettomuus, että pitää asua näin ahtaasti."
"Ajatelkaa, jos sanoisimme, ettei laiva ole merikelpoinen", ehdotti perämies.