"Kyllä, kyllä", sanoi kokki ja asteli poispäin. "Minä en rokkoa pelkää.
Olen siinä kerran ollut, eikä se minuun koske."
"Ooh, minä toivoisin olevani kaukana tästä inhottavasta laivasta", huokasi rouva Fillson hermostuneesti. "Täällä ei ole muuta kuin selkkauksia. Miten kauan vielä kestää, ennenkuin pääsemme Summercoveen, kapteeni Bunnett?"
"Puolessatoista tunnissa sen pitäisi mennä", vastasi laivuri.
Molemmat naiset huokasivat levottomina ja katselivat jännityksellä satamaan, joka vähitellen sukeltautui näköpiiriin.
"Minä matkustan junassa takaisin", sanoi rouva Bunnett. "Kerrassaan inhoittavaa, että vapaa-aikansa tällä tavalla pilaa."
"Se kuuluu asioihin, joita ei voi auttaa", sanoi hänen miehensä.
"Parasta, että annat minulle vähän rahaa", jatkoi rouva. "Aijon vuokrata huoneen kaupungissa päiväksi, tai pariksi, nähdäkseni miten tauti kehittyy."
"Matkusta sinä vaan suoraan kotiin", sanoi laivuri.
"Tyhmyyksiä", vastasi rouva Bunnett kiivaasti. "Ajattele, jos sinä itse vielä saisit rokon, silloin minun kuitenkin pitää olla täällä ja katsoa, että saat hyvää hoitoa. Olen varma, ettei rouva Fillsonkaan matkusta."
Rouva Fillson ojensi kätensä herra Fillsonille ja sanoi, ettei hän mitenkään sitä voisi tehdä.