"Miksi sitä sitten luulitte?" kysyi tohtori ankarasti. "Nyt ei heitä enää voi muuttaa, miesten on ruvettava sänkyyn, jokaisen, ja teidän on perämiehen kanssa hoidettava heitä."
"Mutta jos se tarttuu?" sanoi perämies valittaen.
"Siihen saatte mukautua", sanoi lääkäri, mutta lisäsi vähän lempeämmin: "Koitan iltapäivällä lähettää tänne pari hoitajatarta. Siihen saakka saatte tehdä parhaanne."
"Hyvä, sir", sanoi laivuri sortuneella äänellä.
"Mitä ensiksi on tehtävä", sanoi tohtori, nousten hitaasti rappuja, "on, että valelette heitä kylmällä vedellä. Tehkää se kerran joka puolen tunnin kuluessa siksi kunnes kuumenäppylät lyövät ulos."
"Tapahtuu", sanoi laivuri. "Mutta kiiruhtakaa hoitajattaria, sir."
Hän jäi seisomaan sanattomana, kunnes tohtori katosi näkyvistä, sitten riisui hän, raskaasti huoaten, takkinsa ja ryhtyi työhön.
Koko aamupäivän valelivat laivuri ja perämies miehistöään, odotellen väsymyksen sekaisella kärsimättömyydellä kuumenäppylöitä, samoin kuin miehistökin. Kokki kirosi ja hyppi kuin vimmattu joka kerta kuin ämpärillinen kylmää vettä valui pitkin hänen alastonta ruumistaan.
"Toivoisin nyt jo hoitajattarienkin tulevan, George", läähätti laivuri, kun hetkeksi istuttiin puhaltamaan. "Tämä on kauheaa työtä."
"Pahempaa kuin viimeisellä tuomiolla", sanoi perämies surullisesti.