"Nyt olette saanut asiat kauniiseen kuntoon", huokasi kauhistunut laivuri moittivasti.
"Jokainen voi joskus tehdä tyhmyyden", kuiskasi perämies. "Antakaa hänen tulla laivaan, eihän meillä rokkoa ole. Pahimmassa tapauksessa syytämme kokkia koko asiasta."
"Se kai lienee parasta", sanoi laivuri ja autti lääkärin laivaan. Perämies juoksi kanssiiin, ja pakotti raivostuneen pojan kiireesti riisumaan vaatteensa ja asettautumaan vuoteelle.
Syvän hiljaisuuden vallitessa tutki tohtori potilasta ja kaikkein suureksi hämmästykseksi, käski hän miehistönkin pistää ulos kielensä, yskiä ja puhaltaa.
"Miten kauan poika on ollut kipeänä?"
"Suunnilleen neljä päivää", vastasi hämmästynyt laivuri.
"Tästä näette, miten käy, kun salaa tällaisia asioita", sanoi tohtori ankarasti. "Te olette pitäneet sairaan täällä, vaikka hänet välttämättä olisi ollut vietävä sairaalaan. Nyt sitä on jokaisessa noissa miesraukoissa."
"Mitä?" huudahti laivuri. "Heissä — mitä?"
"Rokkoa tietystikin", sanoi lääkäri. "Vieläpä vaikeinta laatua. Rokko on sisällinen. Rakkuloista ei yhtäkään ole päälle noussut."
"Ooh! Peijakas!" ihmetteli laivuri ja miehistö huokasi onnettomana.