"Tai jos sinä saat rokon, George", lisäsi rouva Fillson.
"Hän on jo paranemaan päin", sanoi perämies. "Olkaa huoleti!"
Molemmat rouvat näyttivät tyytyväisiltä ja kääntyen ainakin joka kymmenennen askeleen päästä heiluttamaan nenäliinojaan, poistuivat he rautatieasemalle päin.
"Jos minä joskus vielä otan naisväkeä laivaani, niin nielköön minut paholainen elävänä", sanoi laivuri. "Mutta kuka tuo vanha herra on?"
Hän osoitti vanhaa valkopartaista miestä, joka lähestyi kuunaria musta laukku kädessään.
"Kapteeni Bunnett?" kysyi mies.
"Se olen minä", sanoi laivuri.
"Vaimonne lähetti minut", sanoi mies. "Nimeni on Thompson, — tohtori Thompson. Hän kertoi teillä olevan ison rokon laivalla. Tahdon nähdä sairaan."
"Meillä on jo lääkäri", sanoivat laivuri ja perämies yht'aikaa.
"Vaimonne sanoi sen, mutta hän tahtoi välttämättä, että minä tulisin katsomaan potilasta", sanoi tohtori Thompson. "Se on myöskin minun velvollisuuteni piirilääkärinä."