"No mihin luulette niiden kadonneen?" kysyi perämies ja puhalsi lampun sammuksiin.
"En voi aavistaakaan", vastasi laivuri. "Olen aivan sekaisin päästäni.
Vei… herra Hutchins ei vielä ole tullut takaisin."
"Hän varmaan on saanut esteen, eikä ole tahtonut enää yöllä häiritä teitä", sanoi perämies, lihaksenkaan hänen kasvoillaan värähtämättä. "Mutta luulenpa hänen voivan hyvin, missä hän sitten lieneekin. Älkää olko hänen tähtensä rauhaton."
"On merkillistä, minne hän on mennyt", tapaili laivuri, "erittäin merkillistä."
"Hutchins on erinomaisen avokätinen", sanoi perämies. "Hän antaa miehistölle, suuremmatta ansiotta, viisi puntaa, ehkä hän nyt teitäkin auttaa takaisin tultuaan."
"Menkää ja käskekää miehistö tulemaan tänne", sanoi laivuri, heittäytyen sohvalle ja tirkistellen nappiläjää edessään.
Perämies totteli ja muutaman minuutin kuluttua tuli hän takaisin miesten kanssa, jotka osanotolla kuuntelivat laivurin kertomusta vahingostaan.
"Se on salaisuus, jota ihmisjärki ei pysty selvittämään sir", sanoi vanha Dan, "eikä maksa vaivaa yrittääkään sitä."
"Niin, se on niitä salaisuuksia, jotka eivät koskaan näe päivän valoa", lisäsi kokki vakuuttaen.
"Mielelläni en ketään syyttäisi", sanoi laivuri, "mutta minun täytyy.
Ainoa, joka on voinut ottaa rahat, on herra Hutchins."