"Lupasitte syödä suolatta koko joukon", kertasi perämies palvelushaluisena.
"Minä teen parempaa, Jack", sanoi laivuri, hetkisen synkkänä mietittyään. "Mikä estää meidän päästämästä irti laivaa ja ottamasta mukaan koko 'sakkia'?"
"Jos minun ajatukseni haluatte tietää", sanoi perämies, "niin miehistölle ette suurempaa iloa voisi millään tehdä."
"Saadaanpa nähdä", vastasi laivuri merkitsevällä silmäniskulla.
"Koittakaapas nyt toimia hiljaa, Jack."
Käyden itse edellä, hyvällä esimerkillä, hyppäsi laivuri laiturille ja irroitti köydet, jotka yhdistivät mitään pahaa aavistamattomat vieraat syntymäkaupunkiinsa. Laiva alkoi heikon maatuulen painamana hiljalleen erota laiturista.
Laivuri tarttui peräsimeen. Halkaisijan kitinä, perämiehen sitä vetäessä ylös, houkutteli kanssin luukkuun pörröisen pään, jonka omistaja, huudahdettuaan jotakin tovereilleen, hyppäsi kannelle ja katseli hämmästyneenä ympärilleen.
"Auttakaa työssä", huusi laivuri, kun toisetkin miehet ryntäsivät kannelle. "Keulapurje ylös!"
"Pyydän anteeksi, sir", sanoi yksi joukosta, kohteliaammin kuin koskaan eläissään, "mutta…"
"Auttakaa perämiestä", ärjäsi laivuri kuivasti.
"Sem, yritäppäs liikkua", huusi perämies. "Nopsemmat ajatukset."