Miehet katselivat neuvottomina toisiaan, mutta huomasivat kuitenkin parhaaksi ryhtyä toimiinsa. Silloin kuului kauhistuksen huuto kanssista. Tytöt olivat vasta nyt käsittäneet asemansa ja juoksivat pelästyneinä kannelle, saadakseen, jos suinkin mahdollista autettua asemaansa.
"Mitä?" kiljasi laivuri, teeskennellen kummastusta. "Naisväkeä laivalla — kaiken senjälkeen kuin olen varoittanut teitä, miehet. Se ei voi olla mahdollista, — varmaankin uneksun."
"Viekää takaisin meidät", rukoilivat tyttölapset, välittämättä hänen tylystä puheestaan. "Kääntykää ympäri ja viekää takaisin meidät, kapteeni."
"Mahdotonta", vastasi laivuri. "Nyt näette, mikä on seuraus tottelemattomuudesta. Vetäkää isopurje ylös, kuuletteko te!"
"Emme koskaan tee sitä toista kertaa", huusivat tytöt, huomatessaan pimeän meren edessään, kuunarin pujahtaessa sataman suusta. "Viekää takaisin meidät."
"Ei tule kysymykseenkään", vastasi laivuri kiusottelevasti.
"Tämä on laitonta, sir" virkkoi Ephraim Biddle juhlallisesti.
"Mitä? Laitonta? Lähteä matkalle omalla laivallaan?" ihmetteli laivuri. "Mistä minä tiesin noiden täällä olevan? En kierrä ympäri, en! Maatkoot kuten ovat sänkynsä valmistaneet."
"Eivät he mitään sänkyjä ole valmistaneet", sanoi George Scott.
"Totisesti on väärin rankaista tyttöjä meidän rikoksistamme."
"Suu kiinni", tiuskasi laivuri.