"Jos minä nousen ylös", sanoi George, ääni kiukusta vapisten, "koituu kuuma hetki sinulle, poikaseni."
"Eikö hän ole kaino?" ihmetteli kokki. "Oikein nautinnolla kuuntelee häntä. Ihan samanlainen oli hän vedestä maalle päästyään, kun väkijoukko alkoi hyväillä ja taputella häntä."
"Eikö hän pitänyt siitä?" kysyi perämies.
"No niin. Oltiin ehkä liian innostuneita", myönsi kokki. "Eräs ukko, joka ei tungoksessa voinut päästä lähelle, taputti häntä kepillä päähän, mutta se oli vaan hyvässä tarkoituksessa."
"Olen ylpeä sinusta, George", sanoi laivuri sydämellisesti.
George murisi.
"Minä kirjoitan hallitukselta mitalin hänelle", sanoi laivuri.
"Löytyykö todistajoita, kokki?"
"Tuhansia", vastasi puhuteltu. "Mutta minä ilmoitin heille jo hänen nimensä ja osotteensa. Kuunari Johan Henry Limehousesta on hänen osotteensa", sanoin minä "ja George Cooper on hänen nimensä."
"Lörpöttelet aivan liiaksi", sanoi nyt sankari, "sinä viheliäinen, vinosilmäinen rajasuutarin penikka."
"Kuulkaa nyt taas hänen kainouttaan", sanoi kokki etevämmän hymyllä. "Hän ihan halkee häveliäisyydestä, sen hän tekee. Olisittepa vaan nähneet, kun se nuori herra otti hänen förttikraafinsa."