"Tue häntä, kokki", käski laivuri.
"Kyllä, sir!"
Saatossa, kapteeni ja perämies edellä, kokki, suloisen taakkansa kanssa keskellä ja koko miehistö perässä, astuttiin kanssiin.
"Mihin tautiin hän kuoli?" kysyi leski kuiskaavalla äänellä nyyhkytystensä lomasta.
"Vilustui vedessä", kuiskasi laivuri vastaukseksi. "En näe häntä oikein", sanoi nainen. "Täällä on niin pimeä. Onko kenelläkään tulitikkuja? Ah! Tässähän on!"
Ennenkuin kenellekään juolahti mieleen estää, sieppasi hän tulitikkulaatikon hyllyltä ja raapasi valkean. Sitten kumartui hän yli liikkumattoman Georgen ja tarkasti hiljaa hänen tiukasti sulettuja silmiään ja ammottavaa suutaan.
"Sytytätte sänkyvaatteet", sanoi perämies, kun palava tulitikun pätkä putosi peitteelle.
"Hänelle ei se enää vahinkoa tee", kuiskasi nainen kyyneleet silmissään.
Perämies, joka selvästi huomasi ruumiin liikahtavan, oli aivan toista mieltä.
"Häneen ei enää koske mikään", kuiskasi leski ja raapasi valkeaa toiseen tikkuun. "Oi, jospa hän sentään voisi puhua kanssani."