Perämies, tuntien Georgen tulisen luonteen, otaksui sen kylläkin mahdolliseksi, kun toisen tikun palava tynkä putosi Georgen kaulalle.
"Jättäkää hänet nyt jo", sanoi laivuri levottomasti. "Poissa olevaa henkeä on mahdoton palauttaa."
Nainen laski tulitikut takaisin hyllylle ja nyyhkytti hiljaa.
"Teimme kaikki mitä taisimme hänelle", sanoi laivuri lopulta. "Parasta, että menette nyt kotiin ja paneudutte lepäämään hetkiseksi."
"Te olette kaikki niin kilttejä", kuiskasi leski ja kääntyi poispäin.
"Lähetän noutamaan hänet illalla."
"Mi — mitä?" kysyi laivuri.
"Hän oli kylläkin paha mies minulle", jatkoi nainen itkunsekaisella äänellä, "mutta sentään tahdon saattaa hänet kunnialla hautaan."
"Parasta, että jätätte sen meidän toimeksemme", sanoi laivuri. "Voimme sen varmasti tehdä halvemmalla kuin te."
"Ei! Illalla lähetän noutamaan häntä. Ovatko nämä hänen vaatteitaan?"
"Viimeiset, joita hän käytti eläissään", sanoi laivuri ja osoitti vaateläjää. "Tuossa on mies-raukan arkku, aivan samassa kunnossa kun hän sen jätti."