Leski aukaisi arkun kannen ja pudisti surullisena päätään nähdessään sen sisällön. Sitten kokosi hän vaatteet vasempaan kainaloonsa ja otti arkusta kellon, veitsen ja vähän pientä rahaa. Miehistö koetti pantomiinin avulla saada tietoonsa yli kopin syrjän katselevan Georgen mielipidettä.
"Hänellä epäilemättä oli palkkaansakin saamatta", sanoi nainen ja kääntyi laivuriin.
"Ainoastaan muutamia shillingejä", änkytti tämä.
"Minä otan ne", sanoi nainen ja ojensi kätensä.
Laivuri katsoi nyt vuorostaan kuolleeseen kysyäkseen neuvoa, mutta George oli taas sulkenut silmänsä maailmalle. Muutaman silmänräpäyksen epäiltyään laski laivuri rahat lesken käteen.
Tämä työnsi rahat taskuunsa ja heitettyään vielä jäähyväiskatseen Georgeen nousi hän kannelle. Saatto seurasi mukana, ei sentään alastulo järjestyksessä, sillä kokki seurasi viisaasti viimeisenä.
"Jos vielä löydätte muita pikkuesineitä…" sanoi nainen ja pysähtyi laivan syrjälle asettamaan vaatepakkaa paremmin kainaloonsa.
"Niin lähetämme ne kylläkin teille", sanoi laivuri, joka vahvasti oli päättänyt haudata Georgen ennen rouvan takaisin tuloa.
Näyttäen tyytyvän tähän lupaukseen laskeutui nainen veneeseen ja prikin miehistö päästi ihastuksensa esille tavalla, joka ei ollenkaan sopinut tilaisuuteen.
"Tule ulos nyt vaan", sanoi laivuri, huomatessaan Georgen naaman kanssin ovella.