Perämies juoksi vetämään laivavenettä vähän lähemmäksi, mutta George tarttui äkkiä hänen käsivarteensa.
"Antakaa olla", sanoi hän katkerasti. "On parasta antaa hänen mennä matkoihinsa. Hän näyttää tietävän liian paljon minusta. Joku on varmasti kertonut hänelle."
Sama ajatus kiusasi laivurinkin aivoja ja hän katseli tutkivasti miehestä toiseen, saadakseen asialle selvityksen. Sen hän luuli löytäneensäkin tavatessaan prikin perämiehen katseen, mutta samassa saapui soutuvene rantaan, nainen hyppäsi maalle, heilutteli riemuiten vaatekääröjään ja katosi.
HARMAA PAPUKAIJA
"Papukaijaksi laskettelee se mainiosti", sanoi "Ison Kuovin" kolmas koneenkäyttäjä ensimäiselle ja katseli arvostelevasti harmaata lintua laivan ruokasalongin kaapin päällä. "Ja näyttääpä se ymmärtävän puheensa sisällönkin. — Ei, älkää antako sille mitään! Se vaikenee silloin."
"Minua eivät raa'at puheet huvita", sanoi ensimäinen koneenkäyttäjä arvokkaasti ja pisti hajamielisenä voileipäpalasen toverinsa kahvikuppiin, käänteli ja koukeroitsi sitä sormellaan ja vilkasi lopulta kolmannen koneenkäyttäjän toimitusta katselevaa happamen ja loukatun näköistä naamaa.
"Parasta että kaadatte uutta kahvia kuppiinne", sanoi hän lopulta ikäänkuin hyvitykseksi.
"Se on aikomuksenikin", vastasi puhuteltu kuivasti.
"Mies, jolta kaijan ostin", sanoi ensimäinen koneenkäyttäjä heittäessään voileivän linnulle, "kehui sitä erinomaisen siivoksi — rumaa sanaa ei sen pitänyt tuntemankaan. — Nyt epäilen pahasti jos ollenkaan uskallan antaa sitä vaimolleni."
"Turhia arkailemisia!" tuumi kolmas koneenkäyttäjä ja katseli toveriaan huonosti salatulla naurunhalulla. "Tuollaisia te olette kaikki vastanaineet! — Vaimonne luultavasti on silkkiin kääritty enkeli! Niinpä luulisi!! Lyönpä vetoa kymmenen yhtä vastaan, että lintu tulee erinomaisesti miellyttämään häntä."